Heipss.. :3
Tästä tulee vähän erillainen kirjoitus, varoitan siitä heti tähän alkuun.
Luultavasti aika paljon draamaa? Ihan sama.. xd
Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa tunnustus postauksen, johon kirjoitan suoraan
tunteistani, ja ajatuksistani.
Joten, here we go..
Mä oon ajatellu paljon mun kumpaakin exää.. Olen ollut yksin, omissa oloissani sen verran liikaa kuluneen vuoden aikana, ja ajatukset on menneet laidasta laitaan.
Ensinnäkin tämä minun ensimmäinen exä, J.
Koska en ole pitkä vihainen, enkä ole koskaan ollutkaan, voin viimeinkin antaa hänelle jonkin verran anteeksi.
En ehkä koskaan pysty antamaan anteeksi kaikkia niitä tekoja, mitä hän teki, ja sitä miten hän minua kohteli. Hän sai aikaan arpia, joiden parantamisessa voi mennä useampi hetki, ja hän teki asioita, joiden läpikäyminen on suurempi prosessi.
Myönnän, että välillä olen jopa ikävöinyt häntä, vaikka hän olikin täysi mulkku.
Ensimmäinen parisuhteeni, jossa oli samaan aikaan onneton ja onnellinen.
Hän kuitenkin opetti minulle asioita, ja opetti minut tuntemaan Kuopion seutua, vaikka oli itsekkin muuttanut tänne ihan toiselta puolen Suomea..
Kiitos.
Sitten toinen exäni, N.
Mä myönnän, että hän oli minulle laastari.
Ja se meidän suhde osui vähän väärään kohtaan..
Ajan kanssa, aloin huomaamaan niin ärsyttäviä luonteen piirteitä hänessä, että..
Myönnän, aloin välttelemään häntä.
Myöhemmin olen ajatellut, pitäisikö minun vielä yrittää hänen kanssaan, mutta..
Yleensä siinä on jonkunlainen syy, miksi joku exä on just "ex".
Ja ne ärsyttävät luonteenpiirtet muistuvat mieleeni.. Joten olen kuopannut sen ajatuksen.
Hän on kuitenkin edelleen yhtä ihana ihminen, vaikka välillä tuntuu että haluan ommella hänen suunsa kiinni, vetää siihen päälle vielä jesaria, ja vetää jesarilla samantien hänen kätensäkkin, että hän ei pystyisi kirjoittamaan.. Silti hän on minulle tärkeä.
Ja sitten on vielä yksi tapaus..
Let's call him, S.
Ihminen johon ihastuin, kun olin vielä J:n kanssa yhdessä.
Myöhemmin se ei ollut enää edes ihastusta.. Hänestä tuli yksi minun parhaimmista kavereista ikinä. Vaikkakin.. Olin edelleen hänestä kiinnostunut.. Mutta koska itse olen aina ollut ujo, ja hän ei tunnu välittävän nuoremmista tytöistä, (tai sen kuvan minä ainakin sain) En koskaan lähtenyt "jahtaamaan" häntä..
Nykyään hänellä on jonkin sortin muija, ja kohta hänestä saattaa tulla isä, joten olen tavallaan päästänyt hänetkin menemään.. En näe itseäni tämänkään ihmisen kanssa.. Vaikka aina unelmoin, ja kerran pääsin hänen kainaloonsa nukkumaan, niin olen varma että joitain ihmisiä ei vain ole tarkoitettu yhteen, vaikka itse toivoisi aivan muuta.
Minulla voi mennä aikaa, että pystyn luottamaan taas ihmisiin.
Minulla voi mennä aikaa, että pystyn parisuhteeseen.
Minulla voi mennä aikaa.. Mutta senkin jälkeen, elämä jatkuu.
Ihmisiä tulee, ja menee.. Mutta ehkä.. Jossain on minulle tarkoitettu joku äijän retale :'D
Pitää vain jaksaa odottaa.. Jostain nurkan takaa se vielä tulee, ja minä siihen törmään..
Kiitos, jos jaksoit lukea..
Minulla ainakin on paljon kevyempi olo, ja viimeinkin sain tehtyä sen, mitä olen ajatellut jo useamman kuukauden.. :3
