En tiiä miksi, ja en tiedä miten, mutta lauantai-aamuna herättyäni tajusin että mun selkä on ihan perk...leen kipeä :/ Empä liikkunut minnekkään sinä päivänä, ja eilen kävin ulkona, vain koska rakkaani pyysi, ja perusteli että kävely voisi tehdä hyvää selälleni. Noh, käytii me keskustassa ja RAX:issa syömässä :3 Käveltiin ristiin rastiin, ympäri kaupunkia.
Illemmalla palattiin sitten rakkaani kämpälle, ja sain levätä hetken, ennenkuin piti lähteä kävelemään kotia. Onneksi mä en asu nykyään kaukana poikaystävästäni ;__; ♥
Mitäs muuta, flunssa on paranemaan päin, selkä edelleen paskana, ja eilen illalla multa oli menossa ääni.. :/ On se ihanaa kun masennuksen takia sairastun kaikkeen muuhun niin helposti.. Flunssakin tulee nykyään vuoden sisällä varmaa 5 kertaa.. ennen tuli hyvä jos kerran tai 2 :c Ja tänäänkin jäi menemättä kouluun, pääasiassa tuon selän takia :/ Tällä viikolla ei olis edes hirveästi tunteja, pisin päivä taitaa olla keskiviikko, ja silloinkin on pakko mennä kouluun , koska keittiötunnit </3 En ymmärrä miksi pakenen käytännön tunteja, teoriat menee koska istut penkissä, katselet ympärillesi ja kuuntelet & kirjoitat vihkoosi.. Mutt käytäntö.. Keittiö ja liikunta.. Ei, mä en vaan jaksa, en millään.. ;_; En jaksaisi tehdä mitään, nii vetämätön olo.. Sitte koko koulu lagaa sen takia koska en jaksa mennä käytännöntunneille.. On tämä sanonko mistä.. :c Sitte että pääsisin läpi muutamasta kurssista, nii pitäisi kotona tehdä pari isompaa powerpoint esitystä tms... Mulla ei muutenkaa ajatus kulje, nii miten ihmeessä mä kotona saisin sellasia aikaan.. Joka päivä niitä miettii, mutta tulee vaan sellanen olo ett "... Emmä jaksa, antakaa mun kuolla pois". Muutenkin mun elämä on 25% sitä että mä mietin mun omaa kuolemaani.. :/
Ei se ole helppoa olla masentunut, muutenkin tuntuu että tekee vain muiden ihmisten elämästä vaikeampaa.. Että sitä haluais muiden parasta ja siksi itsensä tappaminen olisi helpointa, koska muiden ei enää tarvitsisi kantaa taakkaa minusta, ja yhtäkkiä sitä löytää niin paljon syitä, miten muut hyötyisi siitä että mä kuolisin, Keksin sen että mun pikkusisko saisi isomman huoneen ja kaikki mun nuket, jos mä kuolisin.. Että vanhempien ei tarvitsisi kantaa taakkaa mun koulun käynnistä.. ja että mun rakkaani löytäisi paremman tyttöystävän, jos minua ei olisi. Sitä elää vaan näiden ajatusten kanssa, ja jossain vaiheessa sitä havahtuu että, hei.. Ei se näin mene.. Mitä mun sisko tekee isommalla huoneella ja kasalla tavaraa, kun se joutuisi aina olemaan yksin, ei enää isosiskoa jota käydä katsomassa, ja kaikki mun tavarat & huone vain muistuttaisia siskoani minusta. Ja vaikka vanhemmat muistuttaa aika ikävällä tavalla siitä että miten siinä käy jos en käy kouluani loppuun, niin ei ne silti halua menettää esikoistytärtään. Ja mitä mun rakkaaseeni tulee, vaikka me "joskus" otetaan yhteen ja itketään, niin ei silti kukaan voi korvata sitä mitä mulla ja mun rakkaalla on.. Ja kaikki pariskunnat riitelee joskus.. Ystäviähä mulla ei ole, mun pikkusisko on mun paras kaveri.. ja lähisukuun mulla ei ole niin hyvät suhteet, paitsi äitini äitiin, eli minun mummooni..
Joskus kaipaan mun ns. vanhaa elämää, kun en ollut vielä yhdessäkään suhteessa, olin nuori, valpas ja mulla oli paljon kavereita.. Mutta elämän koulu teki tehtävänsä.. Ja toisaalta olen kiitollinen siitä.
Nyt saatan olla täysin pohjalla, mutta ainakin tiedän, että tästä ei ole enää muuta suuntaa kuin takas ylöspäin.. :3 Kaikki voi muuttua vielä parempaan suuntaan. Mutta nyt taidan lähteä katsomaan mitä siskolleni kuuluu, hän tuli juuri koulusta~
Kiitos jos jaksoit lukea, ja byebye o/
