Örgh..
Minulla on ollut ihan hirveä olo koko syksyn..
Tuntuu että pääkoppa ei ole toiminut sitten elokuun jälkeen ;__;
Se on 24/7 tyhjä.. Siellä ei liiku ei yhden yhtä ajatuksen pätkää.. Ei. Mitään.
Syyskuun 16.päivä isoisäni nukkui pois.. Kuukausi siitä, ja meillä oli hautajaiset..
Alan olla pikku hiljaa sujut tämän tilanteen kanssa.. En osaa ihan ymmärtää tätä kaikkea, mutta alan olla kuitenkin sujut..
Eniten pelkään että miten isä pääsee tästä kaikesta yli, vaikka kohta on mennyt 2 kuukautta..
Pahimmillaan hänen masennuksensa voi uusia..
Itsehän romahdin oikein kunnolla syysloman aikoihn.. Ensin alkoi peliriippuvuus jakso, kaverit ei tykänny..
Melkein heti sen jälkeen menetin kaiken haluni elää.. *Zap* ja olin niin matalalla kuin mahdollista ;n;
Sitä kesti jonkin aikaa.. Yhden terapia käynnin jälkeen olin kuitenki jo paljon virkeämpi.. Se mielentila sen sijaan ei kestänyt kauaa D:
Nyt parin viime viikon aikana, olen alkanut ns. valmistelemaan itseäni siihen, että tulen elämään loppu elämäni yksin .__.
Miehet osaa olla kyllä ihania, ja ei mulla ole mitään parisuhteita vastaan..
Mutta tajusin about kesällä, että mä en halua parisuhdetta enää, koska minulla on ongelmia seksin kanssa.....
Miehet on aina seksin perässä, mikä on ongelma minulle.. Jos tutustun netissä mukavaan jätkään, niin se karkaa kun näkee mun ylipainon, tai viimeistään siinä vaiheessa kun sanon että mulla on ongelmia seksin kanssa.. Lopulta vain totesin että antaa olla ;__;
Jos jostain kuitenkin löytyisi äijä, joka osaisi elää minun kanssa, (niin vaikea tapaus kuin olenkin) niin joo.. Voin mä sitten suhteeseen alkaa, mutta koska olen 97,5% varma että minä tuskin törmään sellaseen äijään, niin.. Antaa olla.
Nyt olen vain näpertänyt pleikkaria, ja nököttänyt tietokoneella.. Ja tänään pimahdin kokonaan, enkä tiedä haluanko ns. "siivota jälkiäni"..
Olen käynyt jo pidemmän aikaa Habbossa.. Ja tänään.. Pimahdin, masennuin ja poistin kaikki kaverit.. Se on ollut sellanen paikka, jossa mun sosiaalinen elämä on kukkinut aina.. Ilman sitä mun sosiaalinen elämä kuolee.. Joten taisin tappaa oman sosiaalisen elämäni..
Sitten menin ja poistin facesta mun tilin .---. (Byebye mielenterveyteni rippeet)
Tuntuu että olen ihmisille pelkkää ilmaa muutenkin, niin en jaksanut enää.. Ja pimahdin. Olen aina yksin, joten.. En vain.. En vain jaksanut enää.
Ihmiset hylkää mut kuitenkin.. Tai siltä se tuntuu, ja sitä mä pelkään.. Syrjääntyminen on muutenkin ollut minulle liian helppoa jo jonkin aikaa..
Olen henkisesti niin väsynyt, niin en tiedä kauanko kestän enää ;___; En aio tehdä itselleni mitään.. Ja vaikka haluaisinkin, tiedän etten uskaltaisi.
Joten kenenkään ei tarvitse huolestua D: Olen vain rättipoikki henkisesti, ja niin yksin kuin mahdollista, ei ole edes pelikavereita .-.
Toivottavasti teillä muilla menee paremmin :c !!
Kiitos jos luit.. Välillä pitää päästellä höyryjä.. Julkisesti ;--;
Ei minulla muuta..
See ya ~
